Keski-ikäinen nainen kirjoittaa: Painon hallinnasta

 Eräskin keski-ikäinen nainen on ikänsä ja viisi päivää ollut jonkin sortin laihdutuskuurilla. Paino on sahannut ees ja taas elämän pyörteissä tuskastumiseen saakka. Tästä suivaantunena keski-ikäinen nainen on kokeillut jos jonkinmoista ruokavaliota, dieettiä tai kuihdutuskuuria elämänsä varrella.

Herättääkö teissä mitään muistikuvaa, oi keski-ikäiset kanssakulkijani valkoviini-kanamunadieetti? Siinä pisteltiin pelkkiä keitettyjä munia ja valkoviiniäkin sai juoda. Taisin keskittyä nuorempana enemmin siihen valkoviiniin. Jos ei paino pudonnut, niin ainakin sai pään kipeäksi...

Sitten oli kaalikeittopaasto. Vetistä kaalisoppaa sai lusikoida menemään hampaat irvessä nin paljon kuin tahtoi. Loppuviimein oli niin paha olo, ettei voinut syödä enää mitään. Ja kaikki menetetyt kilot palasivat pian takaisin rakkaan keski-ikäisen naisen kainaloon.

On sitä tullut oltua painonvartijoissa, latkittu herbalife-fit for life- ja mitäkaikkeanäitänytherranjestason-taikajuomia. Ja siltikin ihan aina ovat kilot ensin karistuaan palanneet ikävissään takaisin kotiin, keski-ikäisen naisen reunoiltaan rehevään olemukseen. Mitä vanhemmaksi keski-ikäistyvä ihmispolo on tullut, sen tiukemmassa ovat saavutetut linjat olleet kiinni rakkassa tomumajassa.

Tähän ikuiseen jojoiluun kyllästyneenä otin sitä härkää sarvista eli valmentajaa hihasta ja hänpä pyöräytti minulle sellaisen ruokaohjelman sen melko lihaksia kurittavan treeniohjelman kaveriksi, että ei paremmasta väliä.

Ensinnäkin: tämän keski-ikäisen naisen ruokarytmi oli aivan hanurista ellei peräti jopa sieltä syvältä. Aamupäivä elettiin mustalla kahvilla ja kansalaisluottamuksella. Iltapäivästä olikin sitten jo niin nälkä, että ruokaa tehdessä tuli napsittua jo yksi annos aamiaista, lounasta ja iltapalaakin. Sitten tuli ähky ja ruokakooma ja välikuolema. Kolmen aikaan aamuyöstä sitä taas saattoikin herätä pohtimaan elämäänsä ja maailmantilannetta oikein syvällisemminkin...

Noh, eipä mitään. Nyt on ruokarutiinit muutettu ja alkuun oli tämäkin keski-ikäinen nainen ihmeissään, kun vähän väliä pitää syödä. Eikös siitä vasta ala lihota, hän mietti itsekseen mättäessään päivän kolmatta välipalaa huiviinsa? Ja voin kertoa. Ei ala.

Kun ruokarytmi on kohdillaan ja verensokeri pysyy tasaisena, ei jää aikaa miettiä pullaa tai karkkia tai sitä kahvihuoneen kuivahtanutta kakkupalaa. Kun ei tee mieli. Mielellään kaivaa tämäkin keski-ikäinen nainen sen banaanin ja viisi cashew-pähkinää eväskassistaan ja mutustaa niitä onnellisena. 

Päivän aikana pitää syödä aamiainen, välipala, luonas, välipala, päivällinen ja iltapala. Saattaa kuulostaa paljolta, mutta ruoka-aineet on määrätty ja proteiinit sekä hiilihydraatit laskettu eräänkin keski-ikäisen naisen elopainon ja treeniviikon treenimäärien mukaan. Ruokavalioon kuuluu puuroa tai mysliä, raejuustoa, rahkaa, marjoja, hedelmiä, kasviksia, täysjyväleipää, perunaa, pastaa tai riisiä ja lihaa, kalaa tai kanaa. 

Joku varmasti voi sanoa, että joojoo, tuohan on aivan normaalia ja noin kaikki syövätkin, eikä tuossa ole mitään ihmeellistä. Ei varmasti olekaan, mutta tämänkin keski-ikäisen naisen henkilökohtaiset painonhallintayritykset ovat viime aikoina olleet melko surullisia, tyyliin: kun et syö mitään, niin laihdut. 

Keski-ikäinen nainen yrittääkin lähestyä tässä iässä painonhallintaansa uudesta vinkkelistä. Tärkeintä olisi voida hyvin ja olla energisempi ja jaksava. Ei sillä peilikuvalla enää ole niin väliä. Jos allit roikkuu, niin roikkukoot. Tavoitteena olisi tykätä itsestään, napata kiinni niistä mahamakkaroista ja tuumata vaan, että terve, minä tykkään teistä. 

Kuulumisiin t: keski-ikäinen nainen