Keski-ikäinen nainen kirjoittaa: Kyllä voit!

 Keski-ikäinen nainen on pohtinut paljon elämänsä aikana kaikkea sitä, mikä on jäänyt tekemättä, koska siihen ei ole riittänyt aikaa, tarmoa tai muuten vaan uskallusta. Monet keski-ikäisen naisen kanssakulkijat ovat viime aikoina kehuneet tämän sinnikkyyttä treenaamisen ja ruokavalion suhteen ja kuitenkin samaan hengenvetoon todenneet, että: Mahtavaa, miten sinulla riittää tahdonvoimaa ja jaksamista, mutta en minä vaan voi...

Tähän keski-ikäinen nainen vastaa tarmokkaasti syvällä rintaäänellä, että kyllä vaan voit!!! Samalla tarmokkuudella, jolla voi jäädä sohvan pohjalle syömään niitä sipsejä ja juomaan lonkeroa, voi myöskin nostaa itsensä kauluksen reunasta pystyasentoon ja siirtyä töppöstä toisen eteen laittaen lenkille, pyöräilemään, uimaan, tanssimaan tahi vaikka jalitsua pelaamaan.

Ihminen on mukavuudenhaluinen olento, etenkin reunoiltaan rehevähkö keski-ikäinen sellainen. Sitä ajattelee helposti, että nojoo, onhan tässä tullut kokeiltua kaikenlaista ja mitäs minä enää yrittämään, kun kummiskin ollaan kuudenkympin ja kuoleman välissä...

E-hei ja top tykkänään sanoo keski-ikäinen nainen ja laittelee faktoja tiskiin:

Liikunta bodaa sekä kehoa että mieltä. Aivot saavat kaipaamiaan virikkeitä ja muistikin virkistyy. Keho kevenee ja mieli kohenee, yöunet paranevat ja stressin sieto kasvaa. Kun tähän lisää vielä terveellisen ravinnon tasaisin väliajoin syötynä, voi keski-ikäinen nainen luvata, että lonkerot ja sipsit jäävät kaupan hyllyyn ja tilalle vaihtuu terveellisempiä emmeitä.

Noh, helppohan keski-ikäisen naisen on keulia, kun on kerta niin erinomainen ja osaa kaiken, ajattelee varmaan tässä kohtaa eräskin keski-ikäinen kanssasisar tahi- veli. Voin kertoa, että näin ei ole ollut oikeastaan ihan ikinä. Aina on tämäkin keski-ikäinen nainen ensin empinyt ja pohtinut hyvinkin skeptisesti kaikkea, mihin on uskaltanut ryhtyä. Mutta niin vaan, kun on rohkeasti ryhtynyt toteuttamaan omia unelmiaan, on niistä tullut pikkuhiljaa toinen toistaan todempia.

No mistä sitten mukamas on tämäkin keski-ikäinen nainen jaksanut ammentaa sitä rohkeutta kokeilla itselleen hankaliakin asioita, pohdit varmaan? Tietystikin elämänkokemuksen ja persauksille potkituksi tulemisen kautta. Sen sijaan, että eräskin keski-ikäinen nainen olisi painanut leukansa rintaan ja lähtenyt kohti uusia pettymyksiä, on tämä tuumannut että voihan perskules ja jatkanut porskuttamista.

Vaikka välillä porskuttamisen jatkamiseen on mennyt oma tovinsa, on keski-ikäinen nainen kuitenkin omalla elämän optimistisuudellaan jaksanut jatkaa sitä porskuttamista ja onneksi niin, koska sitähän ei kukaan muu olisi keski-ikäisen naisen puolesta tehnytkään.

Mitä tästä voisimme oppia? Jos haluat muutosta terveyteen, omaan kuntoosi, elämänhallintaan tai ihan vaan siihen, että jaksat aamulla nousta sängystä, muista aina: Kyllä sinä voit! Ja jos et yksin, niin apua on saatavilla, kunhan osaat sitä hakea ja pyytää.

Jos tämäkin keski-ikäinen, välillä melkoisen väsynyt ja raihnainenkin, nainen, on jaksanut alkaa pitää itsestään huolta, voin kertoa, niin pystyt sinäkin!