Keski-ikäinen nainen kirjoittaa: Lopenuupunut

Keski-ikäinen nainen on nuutunut, vanutettu ja väsynyt.
Kliseisesti sanottuna keski-ikäisellä naisella on uupumus, elikkäs pöörnautti.

Keski-ikäinen nainen häpeää heikkouttaan.
Miksi minä, kun muut jaksavat.
Keski-ikäinen nainen kokee olevansa huono ihminen, työntekijä ja vaimo.

Keski-ikäinen on yleensä kiitollinen työntekijä, työnantajansa aarre.
Osaava, pystyvä ja taitava. Ei sano juuri koskaan ei, on tavoitettavissa 24/7,
suunnittelee töitään 24/7, kyllä luit oikein, myös unissaan ja aamuyön tunteina.
Keski-ikäinen auttaa kollegoitaan niin hyvin ja usein kun taitaa, koska on sitä kokemusta.

Sitä yhtä pientä sanaa on keski-ikäisen vaikea sanoa, etenkään tunnollisen keski-ikäisen naisen, joka on pedantti perfektionisti.

Ensin väsymys hiipii mieleen, sitten kehoon. Jatkuva stressitila aiheuttaa päänsärkyä, unettomuutta ja pahoinvointia.

Keski-ikäinen nainen ei kykene hallitsemaan tunnetilojaan.
Siivousta sen sijaan kykenee, ja syömisiään sekä liikkumisiaan.
Mitä vain keksii keski-ikäinen nainen säilyttääkseen hallinnantunteen kaoottisessa mielessään.
Siitäpä ei seuraa kuin pakko-oireita ja paniikkikohtauksia.

Ensin keski-ikäinen nainen ajattelee, että kyllä jaksan tämän viikon, sitten tämän työpäivän.
Loppujen lopuksi keski-ikäinen katsoo työpaikalla kelloa ja miettii jaksavansa päivän vartin pätkissä.
Eikä vieläkään älyä luovuttaa.

Vasta jatkuva päänsärky, viikkokausien unettomuus ja itkuisuus ajaa keski-ikäisen naisen lääkäriin.
Sielläkin on esitettävä urheaa ja oltava vitsikäs.

Vasta kotona keski-ikäinen nainen romahtaa täysin: saa paniikkihäiriökohtauksen käytyään maitokaupassa, oksentaa pahan olonsa ilmoille, ihan kirjaimellisesti, pakoilee tuttuja ja häpeää.
Keski-ikäinen nainen häpeää heikkouttaan, masennustaan ja paniikkikohtauksiaan.
No niin, kyllä se siitä. Tee jotain itsellesi mielekästä. Käy lenkillä. Leuka pystyyn. Häntä pystyyn.

Keski-ikäinen nainen huutaa sohvatyynyyn.
Ja alkaa suorittaa toipumistaan.