Keski-ikäinen nainen kirjoittaa: Pikkujouluisia aatoksia

Keski-ikäisellä naisella on pulma.
Pikkujoulut ovat tulossa, eikä keski-ikäisellä naisella ole keskimäärin mitään päällepantavaa.
Mekko puristaa, housut kiristää ja pikkumustassa on steariinitahra.

Ahdistaa ja hikoiluttaa.

Keski-ikäinen nainen päättää rohkaistua ja lähtee mekko-ostoksille.

Hyllyt notkuvat glitteriä ja tylliä.

Ei, ei ja ei. Tuumaa keski-ikäinen nainen ja poistuu takavasemmalle.
Ollen mennessään se hankalampikin rouva.

Viimein löytyy kaunis mekko, design-merkkiä ja keskimääräistäkin hinnakkaampi kankaankappale.
Istuu kuin hansikas ja on näyttävä. Kukkaro ei kiitä, mutta mieli on korkealla.
Vaan eihän se siihen lopu.

Keski-ikäisen naisen on hankittava patalapuilleen uudenkarheat kannattimet. Eikä siinä vielä kaikki. Pepun pyöristävät ja lantion liiskaavat keskiaikaiset kuristajasukkapöksyt löytävät myös tiensä rouvashenkilön kaarteroopiin. Puhumattakaan ripsitupsuista ja tekokynsistä, pullottavan efektin antavasta huulimaalista sekä perhosentoukkamaisen efektin kulmakarvoille antavasta leimasintyynystä.

Keski-ikäinen nainen käy kampaajalla. Pyytää hillittyä juhlakampausta. Saa kasarisokkipystyynkuolleenleijonanharjan. Kyynel.

Juhlameikki muistuttaa Grace Kellyn sijasta Grace Jonesia, jotain pientä ongelmaa oli vissiin kommunikaatiossa. Mutta menköön. Kerranhan sitä juhlitaan.

Korkein odotuksin, ja koroin, lähtee keski-ikäinen nainen kohti juhlapaikkaa, sukkahousut kuristaen ja painuen epämieluisasti nimismiehen hampaisiin. Vaivihkaa kiskaisee keski-ikäinen nainen ne irti takamuksestaan ja valmistautuu alkavaan juhlaan.
Korkkarit kattoon ja sillai kai.
Kerranhan sitä eletään.