Treenivihosta tähän päivään

 Oi muistatteko, oi keski-ikäiset ystäväni, sen koirankorvaisen vihkosen, joka kaivettiin repusta esiin koulupäivän päätteeksi? Siihen oli eräskin opettajaihminen kirjannut Pertti-Irmelin ja Leena-Petterin sen päiväiset seikkailut ja tekemiset tai tekemättömyydet. Joskus vihkosesta saattoi puuttua sivu poikineen, kun nuoremmat inehmon alkuset olivatten hermostuksissaan siittä riipineet irti opettajan kirjaamat parhaimmat tai pahimmat koulupäivän kommellukset. Joskus tuon surullisenkuuluisan reissuvihkosen sivut liimautuivat kiinni toisiinsa, kun mehupullo vuoti reppuun tai pulpetista kadonnut uhu-stick oli tehnyt sen sivuille pikku taikojaan.

Ja muistatteko sopivan ikäiset kanssakulkijani sen treenivihon, jonne kirjattiin hikisin ja tärisevin sormin treenilaitteen nimi, tehdyt toistot ja painomäärät, syöty ananasrahkan määrä ja päivän tunnelma. Sekin koirankorvainen vihkonen saattoi liimautua kiinni sivuiltaan imakan vihreän hartsport-juoman vuodettua tuon niin rakkaan ja tärkeän vihkosen lehtisille.  Eipä auttanut kuin aloittaa uuden treenivihon pito kun koko kauan kolisteltu treenitulosten historia hävisi kuin tuhka tuuleen tai treenivihko jätesäkkiin.

Nykyään ei enää tarvitse moisesta murehtia, oi kanssani kulkeva treenisisar tahi velinen. Enää ei niitä paperisia reissu-eikä treenivihkosia tarvita laisinkaan. Riittää kun matkassa on oma rakas älypuhelin. Siellä iloisesti kilahtelee palaute jälkikasvun päivän toimista wilma-nimiseen applikaatioon nopeammin kuin ehdit sanoa Voihan perskules! Aina niitä ei tohtisi lueskella ainakaan kesken työpäivän, ettei vahingossa katkea vaikkapa verisuoni päästä stressin merkiksi. Onneksi sitä pääsee salille treeneihin ja paineita purkamaan ja ei kuulkaas tarvitse murehtia enää niistä koirankorvaisista vihoista tai yhteen liimautuneista treenilapuista.

Koska: nyttemmin on lukuisa lauma applikaatioiden antia tarjolla, jonne viisaammat valmentajat ovat tarjoilleet valmiiksi koko kattauksen viikon treeniohjelmia ihan taukoineen kaikkineen. Siitä vaan sitten äppi auki, treeniohjelma tulille ja asiaan.

Toki sen applikaation avaamisen lisäksi olisi myöskin tehtävä siellä salilla jotain. Voihan sitä tietysti itseä huijaten maata sohvalla, syödä sipsejä ja antaa salitreeniäpin tehdä teknisiä taikojaan.

Itse olen ajatellut tuon rakkaan apuvälineen toimivan positiivisena piiskurina: treeniohjelmasta voin seurata toistojen määrää ja painojen määrän lisäystä, eikä minun tarvitse enää ihmeemmin pelätä sen treenikassiin vuotavan  palautusjuoman pilaavan liikuntahistoriaani. Tai no, voihan niinkin käydä, mutta puhelin kulkee yleensä takin taskussa kohti kuntosalia.

Alkavan talven pimenevissä hetkissä eräskin keski-ikäinen nainen iloitsee edistymisestään ja siitä saliapplikaatiostakin. Painot nousee ja paino laskee, raejuusto maistuu edelleen hyvältä.

Jos sinua väsyttää aina ja elämä tuntuu tylsältä, tee sinäkin kuten keski-ikäinen nainen: ala liikkua. Käy vaikka lenkillä tai uimassa tai mene vaikka tanssimaan. Tai etsi se lähisali ja ala haastaa itseäsi, kyllä kannattaa.

Lämpimin treeniterveisin keski-ikäinen nainen