Keski-ikäinen nainen kirjoittaa: Käytöstavat kunniaan

Näin koulujen alkamisen kynnyksellä nousevat käytöstavat usein puheenaiheeksi.
Niistäkin on keski-ikäisellä naisella sanansa sanottavana.

Enenevissä määrin arvostellaan etenkin nuorisoa käytöstapojen puutteesta.
Tästä lienee keski-ikäinen nainen jossakin määrin eri mieltä.

Tässä hiljattain oli keski-ikäinen nainen ostoksilla suhteellisen suuressa supermarketissa.
Kesken persikoiden puristelun kuuluu selän takaa halveksivaa tuhahtelua. Siinä seisoo kärryineen toinen, ehkä vieläkin keski-ikäisempi naisinehmo, posket paheksunnasta hehkuen.
Nainen jupisee itsekseen ja törmää kärryillään kohti sipulihyllyä, kuin tuli hännän alla.
Pitääkin tukkia koko käytävä, kuuluu jupinan seasta.

Oi hyvät kanssakeski-ikäiset! Voi miksi ette voi ystävällisesti pyytää väistämään, että tästä menisin, kun sipulit minua niin houkuttavat. Eihän sitä nyt persikoiden laatuvalvonnan keskeltä voi silmiä selkään lennättää ja huomata kanssasisartaan siinä puhisemassa, ei niin mitenkään.

Toisella kertaa istuu keski-ikäinen nainen linja-autossa, matkalla kohti keskustaa.
Siinä jo istuu nyssäköineen toinen keski-ikäinen nainen. Hieman harmistuneena hän keräilee pussukoitaan reviirilleen, jottei synny epämieluisaa iho- saatika puhe- tahi katsekontaktia.
Kun sitten tämän pussukkanaisen pysäkki alkaa lähestyä, keräilee hän kassejaan ja ähkii, tunkee ja puhisee siinä kuin vihainen siili. Sanallakaan ei mainitse, että jäisin tässä seuraavalla pois, tai edes urahda. Puhisee vain. Siitä puhinasta tulee keski-ikäisen naisen oivaltaa, että siirryttävä se on, ja antaa tietä. Puhina kuuluu korvissa vielä pysäkiltä asti.

Voi hyvänen aika ja sentään! Onhan meille puheenlahjat annettu, ja jos ei, niin viittomat ainakin. Miten vaikeaa onkaan avata sanainen arkkunsa ja pyytää kohteliaasti poistumista linjurista, junasta, raitiotievaunusta tai ihan mistä vaan julkisesta kulkuvälineestä. Kohteliasta jäädään toljottamaan kuin muinaisjäännettä tai esihistoriallista hirmuliskoa....

Monasti on onneksi keski-ikäisen naisen iloksi julkiseen kulkuvälineeseen sattunut vierusmatkustajaksi joku yhtä iloluontoinen ja ystävällinen ihminen, jonka kanssa matka on sujunut rattoisasti jutellen niitä näitä. Ihan ilman puhinoita ja silmänmuljautuksia.

Tervehtiminen on myös oma taiteenlajinsa.
Työpaikassaan on keski-ikäinen nainen havainnut, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Jos aikuinen aamutuimaan ystävällisesti hymyillen toivottaa jokaiselle vastaantulevalle nuorelle huomenet, niin keskimäärin saa hän lämpimän hymyn ja aamuntoivotukset myös takaisin.
Jos näin ei käy, saattaa aamuhetkessä syntyä kohtaaminen, joka johtaa vieläkin syvällisempiin keskusteluihin ja huolenpitoon.

Lakki on usein keski-ikäisille kuumaakin kuumempi peruna.
Johan sanoi Juhanikin Eerolle Seitsemässä veljeksessä: Lakki päästäs kun syöt, sinä kokkare.
Nuorisoa voi lähestyä keski-ikäisen naisen mukaan hyvinkin monella tapaa. Välttämättä ei kuitenkaan kuten Juhani Eeroa.
Jokainen voi mielessään pohtia lakin aiheuttamaa häiriötä kouluruokalassa. Keski-ikäinen nainen peräänkuuluttaakin hyviä perusteluita ja ystävällisiä kohtaamisia näiden nuorempien kokkareiden kanssa, olipa kyseessä sitten lippalakki tahi kansainvälinen käsimerkki.

Mukavaa syksyä kaikille keski-ikäisille kanssaihmisille ja sitäkin nuoremmille tahi vanhemmille!
Käytöstavat kunniaan ja ollaan ihmisiksi.