Keski-ikäinen nainen kirjoittaa: Makumuistoja
Keski-ikäisellä naisella on keskimääräistä enemmän ruokarajoitteita.
Keski-ikäisellä naisella on keliakia ja laktoosi-intoleranssi.
Keskimääräistä rajummat ruokarajoitteet saavat keski-ikäisen naisen vain haikaillen ajattelemaan menneitä makumuistoja.
Myöskin terveysnäkökulmat ja näennäinen sipistely estävät keski-ikäistä naista julkisesti ja luvan kanssa herkuttelemasta osalla kyseisistä ruoka-aineista.
Silakkalaatikko:
Kun keski-ikäinen nainen oli keskimääräistä nuorempi tyttönen, oli hänen suurinta herkkuaan silakkalaatikko. Tai, no, tarkemmin ajateltuna silakkalaatikon päälle rapeaksi paistumaan asetellut siankylkipalat. Kun nykyään keski-ikäisen naisen vanhusikäinen äiti otti silakkalaatikon uunista, vahti tyttö haukkana jäähtymään aseteltua herkkua. Joka kerta äiti ihmetteli syvän närkästyksen vallassa, minne siansiivusiipaleet olivat kadonneet laatikon pinnalta. Useimmiten keski-ikäisen naisen jo edesmennyt vanhusikäinen isä sai syyt niskoilleen. Kunpa vaan tietäisivät...
Piparkakkutaikina:
Joulun aikaan keski-ikäisen naisen nykyään vanhusikäinen äiti teki maailman parasta piparkakkutaikinaa. Niin parasta, että siitä oli paistettaessa jäljellä alle puolet. Jääkaappiin voipaperiin kääritty herkku houkutteli silloista tyttöä sulotuoksullaan alati. Otan vain vähän, tuumi tyttönen, useita kertoja päivässä. Syypäiksi taikinan syöntiin todettiin useimmiten keski-ikäisen naisen nykyään keski-ikäiset veljekset.
Keski-ikäinen nainen teki itselleen hiljattain puoli kiloa gluteenitonta piparkakkutaikinaa. Jännitys puuttui. Taikina unohtui kaappiin homehtumaan.
Tilliliha:
Keski-ikäistä naista hävetti keskimääräistä enemmän joka kerta, kun koulussa oli tillilihaa tarjolla. Tillilihaa tuli sydämestään vihata ja sen limaiselle ulkomuodolle tuli yökkäillä. Salaa keski-ikäinen nainen kuitenkin keskimäärin rakasti tillilihaa ja sen suolaisenmakeaa yrttistä aromia. Lukuisat olivat ne kerrat, jolloin keski-ikäinen nainen jäi mukamas pyyhkimään pöytiä ruokalaan, kun todenmukainen tarkoitus oli kuitenkin vain santsata tuota lilluvaa, vihertävää lihasoosia. Saman tunnetilan keski-ikäisessä naisessa herätti kanaviillokki, tai räkä, kuten muut sitä kutsuivat.
Maksapihvit:
Keski-ikäisen naisen nuoruudessa kaikkia sisäelimiä tuli kavahtaa, häpeä oli myöntää pitävänsä maksasta. Keski-ikäisellä naisella ja tämän jo ajasta iäisyyteen siirtyneellä isällä oli yhteinen herkku: maksapihvit.
Maksasta tuli poistaa kalvot ja leikata siitä sopivan paksuisia pihvejä pannulle paistettavaksi. Pihvin tuli jäädä sisältä sopivan punaiseksi. Isän ja tyttären salainen herkku.
Keski-ikäinen nainen kysyi kerran jo ajasta iäisyyteen siirtyneeltä isältään, mitä tämä tahtoisi viimeiseksi ateriakseen. Isä vastasi: maksapihvejä ja perunamuusia.
Loppuaikanaan isä ei kyennyt enää nielemään eikä ruoka maistunut lainkaan. Viimeinen ateria jäi valmistamatta.
Sitä keski-ikäinen nainen edelleen suree.
Ja sitä, ettei voi salaa syödä sitä nykyään vanhusikäisen äitinsä tekemää maailman parasta piparkakkutaikinaa.
Salaa.
Keski-ikäisellä naisella on keliakia ja laktoosi-intoleranssi.
Keskimääräistä rajummat ruokarajoitteet saavat keski-ikäisen naisen vain haikaillen ajattelemaan menneitä makumuistoja.
Myöskin terveysnäkökulmat ja näennäinen sipistely estävät keski-ikäistä naista julkisesti ja luvan kanssa herkuttelemasta osalla kyseisistä ruoka-aineista.
Silakkalaatikko:
Kun keski-ikäinen nainen oli keskimääräistä nuorempi tyttönen, oli hänen suurinta herkkuaan silakkalaatikko. Tai, no, tarkemmin ajateltuna silakkalaatikon päälle rapeaksi paistumaan asetellut siankylkipalat. Kun nykyään keski-ikäisen naisen vanhusikäinen äiti otti silakkalaatikon uunista, vahti tyttö haukkana jäähtymään aseteltua herkkua. Joka kerta äiti ihmetteli syvän närkästyksen vallassa, minne siansiivusiipaleet olivat kadonneet laatikon pinnalta. Useimmiten keski-ikäisen naisen jo edesmennyt vanhusikäinen isä sai syyt niskoilleen. Kunpa vaan tietäisivät...
Piparkakkutaikina:
Joulun aikaan keski-ikäisen naisen nykyään vanhusikäinen äiti teki maailman parasta piparkakkutaikinaa. Niin parasta, että siitä oli paistettaessa jäljellä alle puolet. Jääkaappiin voipaperiin kääritty herkku houkutteli silloista tyttöä sulotuoksullaan alati. Otan vain vähän, tuumi tyttönen, useita kertoja päivässä. Syypäiksi taikinan syöntiin todettiin useimmiten keski-ikäisen naisen nykyään keski-ikäiset veljekset.
Keski-ikäinen nainen teki itselleen hiljattain puoli kiloa gluteenitonta piparkakkutaikinaa. Jännitys puuttui. Taikina unohtui kaappiin homehtumaan.
Tilliliha:
Keski-ikäistä naista hävetti keskimääräistä enemmän joka kerta, kun koulussa oli tillilihaa tarjolla. Tillilihaa tuli sydämestään vihata ja sen limaiselle ulkomuodolle tuli yökkäillä. Salaa keski-ikäinen nainen kuitenkin keskimäärin rakasti tillilihaa ja sen suolaisenmakeaa yrttistä aromia. Lukuisat olivat ne kerrat, jolloin keski-ikäinen nainen jäi mukamas pyyhkimään pöytiä ruokalaan, kun todenmukainen tarkoitus oli kuitenkin vain santsata tuota lilluvaa, vihertävää lihasoosia. Saman tunnetilan keski-ikäisessä naisessa herätti kanaviillokki, tai räkä, kuten muut sitä kutsuivat.
Maksapihvit:
Keski-ikäisen naisen nuoruudessa kaikkia sisäelimiä tuli kavahtaa, häpeä oli myöntää pitävänsä maksasta. Keski-ikäisellä naisella ja tämän jo ajasta iäisyyteen siirtyneellä isällä oli yhteinen herkku: maksapihvit.
Maksasta tuli poistaa kalvot ja leikata siitä sopivan paksuisia pihvejä pannulle paistettavaksi. Pihvin tuli jäädä sisältä sopivan punaiseksi. Isän ja tyttären salainen herkku.
Keski-ikäinen nainen kysyi kerran jo ajasta iäisyyteen siirtyneeltä isältään, mitä tämä tahtoisi viimeiseksi ateriakseen. Isä vastasi: maksapihvejä ja perunamuusia.
Loppuaikanaan isä ei kyennyt enää nielemään eikä ruoka maistunut lainkaan. Viimeinen ateria jäi valmistamatta.
Sitä keski-ikäinen nainen edelleen suree.
Ja sitä, ettei voi salaa syödä sitä nykyään vanhusikäisen äitinsä tekemää maailman parasta piparkakkutaikinaa.
Salaa.
Kommentit
Lähetä kommentti