Keski-ikäinen nainen kirjoittaa: Sanasto vriheitä ja muita näkemyksiä äidin kielen opetukseen

Keski-ikäinen nainen on vallan pöyhkiintynyt! Opetus on ollut hiljalleen paljonkin tapetissa,
eteski meedialla.
Keski-ikäinen nainen on päättänyt antaa näkö kulmansa myös näihin turnauksiin, jottei totuus unehtuisi.

Ennenvanhaan, kun antoi lapselle kynän, sai tarinan. Nyt on suuri kiusaaminen piirtää ensin seiniin ja sitten kaivaa esiin kännykkä, tai nenää.

Keskiikäinen nainen haluaa kannattaa vanhenpia lukemaan lapsilleen. Kirjahan on parempi mitä kone pelit. Samalla keski: ikäinen nainen haluaa siivuttaa tärkeää aihetta. Jo siittiövaiheessa kuulee tiedoton ihmis alku kohtuun vanhenpiensa äänet ja tunnustaa ne sitten synty mässä. Senlaisen vaikutuksen aineski saa jos tutkielmiin vedotaan. Enään ei kannusta jättää lukematta vaille näitäkään siittiöitä.

Entäpä sitten niin koului ässä? Lähi aikoina on syntynyt huali siittä että enään ei lapsi lue.
Edes akuankkaa.
Istuupi vaan soffalla ja pelailee pinkiponkipeliä.
Tässä pä olisi hedelmäinen maa kellekkä vaan. Aijotko sinä lukea äänekkäästi lapsen reunalla?
Vai panetko lapsen vaan ääni viestiä laitta maan?

Tämä kin keski  ikäinen kansan lamppunen koittaa kovasti ymmärtää nyky yhteisöä ja laittaa rokkansa rikkaan. Nuorisomme hengellistä pää omaa on kasvettava siinä konseptissa missä he asuvat.
Ei pidä olla pöyheä ja kuvitella että he ovat tiedottomia vallitsevasta pulmastiikasta. Kyllä heitäkin painostaa vallitseva olo tila. Mutta einiin isosti.

Tästäpä syntyisi hedelmäinen esitelmä jossakin konseptissa, voisi koittaa viimeaikoina senlaista tuotella.
Vaan enään ei taida riittää kontekstia sen laadintaan, sen vaikutteen tästäkin repostuksesta saanee.

Ei uskoisi tästäkään yli oppilaasta. Ehken se vuosi malli 1985 antaa huonon vaikutteen, vallan sydämmeen sattuu tämmönenkin töherrys. Vaan kehitys kehittyy ja jo muinaiset roomalaiset tiesivät että kirjan mahti on voimallisempi mitä miekan. Tai jotain.
Kiitos ja anteeks.